Selän ja niskan fysioterapia
Alaselkä- ja niskakipu ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Terveys 2000-tutkimuksen mukaan niskakivusta kärsii n. 70% suomalaisista jossain vaiheessa elämäänsä, alaselkäkivun kohdalla vastaava luku on 80%. Niskan- ja alaselän kiputilat menevät monesti itsestään ohi mutta osalla tilanne kroonistuu ja lisäksi kipujaksojen uusiutuminen on myös yleistä. Kipuun liittyy monenlaisia toiminnallisia muutoksia, jotka ilmenevät esim. lihasvoiman ja -kestävyyden heikentymisenä sekä asento- ja liikehallinnan häiriöinä. Kivun hellittäessä unohdetaan usein, että selän ja niskan toiminnallinen tilanne ei useinkaan ole sen parempi kuin mitä se oli ennen kipujaksoa.
Selkäpotilaan kuntoutuksen tulisi jakaantua tilannearvioon, kivun hoitoon, kudosten valmistamiseen harjoittelua varten (manuaaliset tekniikat kuten nivelten mobilisaatio ja manipulaatio, fysikaaliset hoidot ym.) ja varsinaiseen harjoitteluun. Paras ajankohta korjata selkäkivun aiheuttanut toiminnanhäiriö on oireeton tai vähäoireinen jakso kipuperiodin jälkeen. Selkä- ja niskaongelmaisille harjoitusohjelmia laadittaessa tulee ottaa huomioon paitsi harjoitettavuuteen liittyvät seikat, niin myös kivun harjoittelua häiritsevä vaikutus sekä harjoitusliikkeiden kohdentamiseen liittyvät seikat. Selän toiminnan kannalta on tärkeää löytää avainharjoitteet ja pyrkiä tekemään ne huolellisesti, jotta ne eivät kuormita liikaa selän rakenteita. Riittävän tiivis kontrolli harjoitteiden nousujohteisuuden mahdollistamiseksi takaa parhaan mahdollisen tuloksen. Niska- ja alaselkäkivun kuntoutuksen suunnittelu ja toteutus vaatii fysioterapeutilta hyvää anatomian, biomekaniikan, harjoitusfysiologian ja patofysiologian tuntemusta.
